Saastaisessa huoneessa syntyi keskustelua pyhyyden ja jumaluuden välisestä suhteesta. Nimimerkki gnothi seauton
sanoi, että "
Pyhyyden koskettamalle jumalan tunteminen on elämän peruskivi." Sitä
Arawn puolestaan kommentoi kysymällä onko pyhyyden pakko olla
yhteydessä jumaluuksiin ja uskontoihin. Hän käsittääkseni ajattelee,
ettei pyhyys välttämättä ole näihin yhteydessä.
Minä ajattelen, että pyhyys kyllä nimenomaan liittyy aina Jumalaan,
mutta niin päin, että Jumala on kaikessa minkä koemme pyhäksi. Vaikka
pyhäksi kokemamme asia olisi jokin sellainenkin, jota emme
perinteisesti ole pyhäksi hyväksyneet. Sanotaan nyt vaikka autourheilu,
jota itse inhoan. Mutta jos joku ihminen pitää autourheilua pyhänä
(toivon totisesti ettei pitäisi, mutta siis jos nyt kumminkin pitää)
niin ajattelen, että silloin tuossa pyhyyden tunteessa Jumala kuitenkin
jollakin tavalla ilmenee. Se ilmenee, vaikka ihminen itse ei tätä
tulkintaa hyväksyisikään.
Minä ajattelenkin, että usko nimenomaan muuttaa sen tavan, jolla
tulkitsemme maailmaa. Itselleni on esimerkiksi oikeudenmukainen ja
ihmisten ystävällinen kohtelu ollut tärkeä arvo, se on ollut minulle
pyhää. Ennen en antanut tälle kokemukselleni uskonnollista tulkintaa,
se oli vain minun tapani ajatella asiasta. Nyt kun olen alkanut uskoa
Jumalaan, näen, että pyrkimykseni oikeudenmukaisuuteen on Jumalan työtä
minussa. Se oli hänen työtään minussa jo silloin kun en häneen uskonut.
Koska Jumala vaikuttaa kaikissa meissä, uskommepa häneen tai emme.
Mutta siis tämä on vain minun uskonnollinen tulkintani asiasta.
Ymmärrän, että ihminen joka ei usko Jumalaan, ajattelee asiasta toisin.
keskiviikko, 27. syyskuu 2006
Kommentit