Saastaisessa huoneessa syntyi keskustelua pyhyyden ja jumaluuden välisestä suhteesta. Nimimerkki gnothi seauton sanoi, että " Pyhyyden koskettamalle jumalan tunteminen on elämän peruskivi." Sitä Arawn puolestaan kommentoi kysymällä onko pyhyyden pakko olla yhteydessä jumaluuksiin ja uskontoihin. Hän käsittääkseni ajattelee, ettei pyhyys välttämättä ole näihin yhteydessä.

Minä ajattelen, että pyhyys kyllä nimenomaan liittyy aina Jumalaan, mutta niin päin, että Jumala on kaikessa minkä koemme pyhäksi. Vaikka pyhäksi kokemamme asia olisi jokin sellainenkin, jota emme perinteisesti ole pyhäksi hyväksyneet. Sanotaan nyt vaikka autourheilu, jota itse inhoan. Mutta jos joku ihminen pitää autourheilua pyhänä (toivon totisesti ettei pitäisi, mutta siis jos nyt kumminkin pitää) niin ajattelen, että silloin tuossa pyhyyden tunteessa Jumala kuitenkin jollakin tavalla ilmenee. Se ilmenee, vaikka ihminen itse ei tätä tulkintaa hyväksyisikään.

Minä ajattelenkin, että usko nimenomaan muuttaa sen tavan, jolla tulkitsemme maailmaa. Itselleni on esimerkiksi oikeudenmukainen ja ihmisten ystävällinen kohtelu ollut tärkeä arvo, se on ollut minulle pyhää. Ennen en antanut tälle kokemukselleni uskonnollista tulkintaa, se oli vain minun tapani ajatella asiasta. Nyt kun olen alkanut uskoa Jumalaan, näen, että pyrkimykseni oikeudenmukaisuuteen on Jumalan työtä minussa. Se oli hänen työtään minussa jo silloin kun en häneen uskonut. Koska Jumala vaikuttaa kaikissa meissä, uskommepa häneen tai emme.

Mutta siis tämä on vain minun uskonnollinen tulkintani asiasta. Ymmärrän, että ihminen joka ei usko Jumalaan, ajattelee asiasta toisin.