Kun tulin murrosikään, paikkakunnallani oli jonkinlaista herätystä. Yhtäkkiä puolet luokastani tuli uskoon. Minusta oli jotenkin salaperäistä ja kiinnostavaa, että heillä oli oma "solu", he kokoontuivat erään luokkatoverini talon kerhohuoneessa, lukivat Raamattua ja keskustelivat siellä uskosta ilman aikuisten opastusta. Olimme siihen aikaan kai 13-14 vuotiaita. Heillä oli sellainen kiertävä vihko, johon he liimailivat kauniita kuvia Jeesuksesta tai koristeellisia raamatunlauseita tai kirjoittivat omia hengellisiä runojaan ja rukouksiaan. Minäkin villiinnyin Jeesuksesta jotenkin. Muistan piirrelleeni kouluvihkoihini erilaisia ylimaallisen kauniita Jeesushahmoja. Kouluun tuli uskonnonopettajan sijaiseksi nuori partainen pastori joka minusta näytti aivan Jeesukselta ja ihastuin häneen. Ihastustani lisäsi, että mies oli vasenkätinen, kuten minäkin. Minua nämä uskovaisten touhut vetivät puoleensa ja samalla työnsivät luotaan. Tuntui jotenkin salaperäiseltä uskoa Jumalaan ja etsiä hänen johdatustaan elämässä, mutta samalla uskovaisuuteen liittyi jotain vastenmielistä. Sen ajan viidesläisyys oli aika synkeää touhua. Maailmallisuutta karsastettiin. Ei saanut olla iloinen, vaan piti muistaa syntisyytensä. Tanssiminen oli kielletty ja vastakkaiseen sukupuoleen oli syytä muutenkin pitää etäisyyttä. Minulta se tosin kävi luonnostaan, koska olin ruma eivätkä pojat pyörineet ympärilläni muutenkaan. Mutta todellakaan mistä ylimaallisesta iloisuudesta ei uskovaisia noihin aikoihin tunnistanut muun maallisemman väestön joukosta, vaan päinvastoin äärimmäisestä totisuudesta. Elämä oli vakava asia ja meidän piti miettiä päivät pitkät kuolematonta sieluamme. Oletko valmis? kysyttiin tarrassa, joka oli erään uskovaisen luokkatoverin koululaukun läpässä. Sama kysymys tulee eteen vieläkin aina joskus. Joku on saattanut kiinnittää lapun lyhtypylvääseen tai aitaan. Kerran löysin lapun sillan kaiteelta kun olin ulkoiluttamassa koiraani. Oletko valmis? viittaa tietenkin siihen, että Jeesus voi tulla milloin tahansa hakemaan omiaan ja silloin ne jotka eivät ole valmiit, jäävät tänne ja heidän kohtalonsa on ikuinen tulijärvi tai jotain muuta kamalaa. En pitänyt siitä, että ihmisiä peloteltiin tulemaan uskoon. En pidä siitä vieläkään.