Oikeastaan tuon hengellisen elämänkerran pohtiminen on ollut masentavaa
touhua. Olen huomannut, että olen negatiivinen ihminen jolla on hyvin
huonoja käsityksiä ihmisistä, erityisesti uskovaisista ihmisistä.
Siihen nähden miten negatiivisia kokemukseni ovat, on kyllä aikamoinen
ihme, että koen Jumalan silti vetävän minua puoleensa. Se on ehkä aika
suuri todiste hänen olemassaolostaan.
Tähän nykyiseen havahtumiseeni kuitenkin liittyy ihminen, joka
tuntuu toimivan jonkinlaisena hengellisenä majakkana. Minulle kävi
hänen kanssaan niin kuin Augustinukselle aikoinaan. Augustinushan
kertoo Tunnustuksissaan, miten
hänen uskonnollinen etsintänsä sai uuden suunnan kun hän kohtasi piispa
Ambrosiuksen. Augustinus vaikuttui piista Ambrosiuksen tavasta julistaa
Jumalan sanaa ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Meni pitkän aikaa,
ettei Augustinus kiinnittänyt huomiota siihen mitä Ambrosius puhui, vaan pelkästään miten
hän puhui. Augustinuksesta tuntui, että Ambrosius omisti jonkin
sellaisen tiedon ja rauhan mitä Augustinuskin kaipasi, mutta mitä hän
ei etsinnöistään huolimatta ollut kyennyt saavuttamaan. Augustinus
alkoi hengailla piispa Ambrosiuksen lähistöllä. Hän seurasi silmä
kovana tämän puuhia ja vähitellen hänen korvansa avautuivat kuulemaan
mitä Ambrosius puhui, ei pelkästään miten, ja niin kristinuskon
tarjoama uusi elämä avautui hänelle.
Minusta oli hauska
lukea tunnustukset läpi ja löytää sieltä tuollainen kokemus joka on
aivan identtinen omani kanssa. Olen välillä ollut hiukan huolestunut
sen vuoksi, että olen niin kiinnostunut yhden tietyn ihmisen tavasta
jäsentää näitä hengellisiä asioita. Luonnollisesti pelkään myös, että
joudun vielä pettymään häneen. Mutta että Augustinuksen kaltainen
merkittävä vaikuttajakin löysi aikoinaan uskon nimenomaan
kiinnostumalla jostakin ihmisestä, se on kiehtovaa.
Kun
kerran vihjaisin tälle minua johdattavalle ihmiselle, että epäilen
välillä kääntymykseni motiivien puhtautta, hän sanoi heti, ettei meillä
voi olla mitään oikeita ja puhtaita motiiveja kääntymyksellemme, koska
meissä ei ennen kääntymystä ole mitään oikeaa ja puhdasta. On
Jumalan ihmeellistä armoa, että hän osaa käyttää hyväkseen kaikki
kelvottomat motiivimme johdattaakseen meidät avaraan vapauteensa.
keskiviikko, 1. marraskuu 2006
Kommentit