Tänään saarnatekstinä oli pätkä, jossa Jeesus sanoi, että pitää antaa ihmisille anteeksi niin sitten Jumalakin antaa meille anteeksi. Jos me emme anna lähimmäisillemme anteeksi, niin Jumalakaan ei anna anteeksi meille. Vai kuulinko minä väärin? Aika hämmentävä kommentti, eikä asiaa saarnassa mitenkään selitetty, puhuttiin vain anteeksiantamisen merkityksestä. Olin tähän asti kuvitellut, että minun tehtäväni on antaa joillekin ihmisille anteeksi riippumatta siitä ansaitsevatko nämä ihmiset minun anteeksiantoani. Anteeksiantamisella ei ole minun nähdäkseni mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa, vaan siinä on kysymys armosta, mikä kieltämättä on kova pala. Mutta Jumalako siis sitoisi anteeksiantonsa rajallisen vaivaisen ihmisen kykyyn antaa anteeksi lähimmäiselle? Paha nakki. Paha nakki.