Minua kiehtoo se miten Augustinus puhuu hengellisestä kehityksestä
muistamisena. Ihmisen sielussa -analogisesti Jumalan kanssa -näkyy
muistin, ymmärryksen ja tahdon kolminaisuus. Muistilla ei tässä
tarkoiteta empiiristä muistia joka varastoi vaikutelmia ja elämyksiä,
vaan metafyysistä muistia joka säilyttää sen minkä olemme saaneet
suoraan Jumalalta luomisessa. Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi,
hän on koko olemukseltaan Jumalaan päin suuntautunut. Augustinus sanoo:
Sinä olet luonut meidät yhteyteesi ja meidän sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa. Stinissen sanoo, että ihminen on luotu rakastumiseksi
Jumalaan. Ihmisen muistissa elää tämä alkuperäinen, perustava Jumalaan
päin suuntautuminen, jonka Jumala vuodattaa ihmiseen kohdatessaan
hänet. Tuntematon keskiajan munkki kirjoittaa mietiskelyssä Kristuksen
ylösnousemuksesta: Vaimo, ketä
etsit? Se jota etsit on sinun omaisuuttasi...Hän on sinun sisimmässäsi,
ja sinäkö etsit häntä ulkopuolelta? Sinun sydämesi on minun hautani.
Siellähän minä en ole kuollut. Minä lepään sydämessäsi, ikuisesti
elävänä. Sinun sielusi on minun puutarhani. Minä viljelen ja vartioin
paratiisiani. Sinun kyyneleesi, rakkautesi, kaipuusi, kaikki se on
minun työtäni.
tiistai, 21. marraskuu 2006
Kommentit