Kristinuskossa Jumala halusi lähestyä ihmistä ja tulla itse ihmiseksi.
Minusta tämä ajatus on kristinuskossa jotenkin vähän hukattu. Jos
ajattelen saamaani opetusta, niin enemmän on aina painotettu, että
Kristus on Jumala. Hän kyllä teki maan päälle merkillisen intervention
pari tuhatta vuotta sitten, mutta vetäytyi sen jälkeen taivaaseen.
Meille opetetaan, että Jeesus pitäisi ottaa sydämeen, hän elää
tänäänkin ja voi vaikuttaa meidän elämäämme, mutta jotenkin kai
ajattelemme, että hän elää nimenomaan Jumalana. Ei niinkään ihmisenä.
Kuitenkin oppi Jeesuksesta samanaikaisesti ihmisenä ja Jumalana on aika
perusasia kristinuskossa. Me emme tietenkään voi enää kohdata Jeesusta
ihmisenä samalla tavalla kuin porukat siellä Palestiinassa, mutta muut
ihmiset me voimme kohdata. Jesuiitat kai ajattelevatkin, että ihmisten
kohtaaminen, Kristuksen näkeminen jokaisessa vastaantulevassa
ihmisessä, on avain myös Kristuksen Jumaluuden ymmärtämiseen.
Meillä on sellainen sitkeä ajatus, että hengellisyys on pelkästään
henkimaailman asioita. Että se on jotain arjen ulkopuolella olevaa,
irrallaan tästä raadollisesta elämästämme. Mutta kristinuskon idea kai
alunperin oli toinen. Kun Jumala tuli ihmiseksi, hän osoitti että
hengellisyys kuuluu ihmisyyteen, hengellisyys on ruumiillisuutta. Se on
normaalia, joka päiväistä elämää.
Nythän Heidi Liehu on julkaissut kirjan Ihana Kristus. Kiinnostaisi lukea.
keskiviikko, 4. lokakuu 2006
Kommentit