torstai, 16. marraskuu 2006
Olennainen juttu
Eilisessä raamattukerhossa käsiteltiin Johanneksen evankeliumista
kohtaa, missä Jeesus parantaa miehen, joka on sairastanut 38 vuotta.
Mies makasi Betesdan altaan äärellä ja odotti, että vesi kuohahtaisi,
uskottiin nimittäin, että se joka veden kuohahtaessa ensimmäisenä
ehtisi altaaseen, parantuisi. Mutta yleensä altaaseen sitten ehti
ensimmäiseksi joku kenellä oli mukanaan auttaja. Ramman oli vaikea
päästä altaaseen ensimmäiseksi. Jeesus sitten paransi tämän miehen ja
lausui tälle hämmentävästi, että miehen ei nyt parannuttuaan enää
pitäisi tehdä syntiä, ettei hänelle vain kävisi entistä pahemmin. Minä
jotenkin huolestuin siitä. Kysyin vetäjältä, että mitä tuo nyt oli
olevinaan taas. Jos miesparka kuitenkin sortuisi syntiin, niin
tarkoittiko Jeesus, että hän sitten sairastuisi entistä pahemmin?
Vetäjä, joka on suloinen nuori mies kultaisen noutajan silmineen, sanoi
kärsivällisesti, ettei ollut kysymys mistään tuollaisesta. Kysymys oli
siitä, ettei olennaisinta kuitenkaan ole olemmeko sairaita tai
terveitä, vaan se mikä on meidän suhteemme Jumalaan. Jos parannuttuamme
teemme syntiä, siis käännymme pois Jumalasta, se on meidän kannaltamme
paljon onnettomampaa kuin jos sairaana elämme yhteydessä Jumalaan.
Yhteys Jumalaan on ihmisen elämässä olennaista, ei se onko hän terve
vai sairas.
Kommentit