En jaksa edetä kronologisesti. Minun on pakko kertoa tämä juttu ensin.
Oli varmaan vuosi kaksituhattayksi, marras-joulukuun vaihde ja olin
käymässä Tampereella joidenkin tuttujeni kanssa. Olimme olleet yötä
hotellissa ja lähdimme sunnuntaiaamuna kävelemään. Tajusin yhtäkkiä,
että olimme tuomiokirkon vieressä ja muistin että siellähän on se hieno
taulu. Ryntäsin sisälle kirkkoon. Minulle ei ollut tullut mieleenkään,
että sunnuntaiaamupäivällä kirkossa voisi olla jotain ohjelmaa ja
hämmästyin huomatessani, että kirkko oli täynnä väkeä. Urut pauhasivat
ja ihmiset seisoivat käytävällä. Ystäväni nykivät minua hihasta, hei
mennään pois, täällä on ihmisiä. Minä tuijotin alttaritaulua joka
näytti jotenkin hohtavan ja leijuvan ilmassa silmieni edessä. Tajusin
yhtäkkiä että oli ensimmäinen adventti ja ihmiset olivat menossa
ehtoolliselle, enkä sillä hetkellä olisi oikeastaan halunnut muuta kuin
jäädä kirkkoon, osallistua ehtoolliselle, vaikka en ymmärtänyt miksi.
Siinä ei ollut varsinaisesti järkeä, mutta muuten vain koin että
seisoin uuden elämän kynnyksellä ja katsoin aivan suoraan valoa kohti.
Mutta sitten minä kuuntelin ystäviäni, jotka sanoivat että meidän on
häivyttävä sieltä, ja niin minä annoin heidän taluttaa itseni ulos.
Minusta tuntui, kuin olisin ollut aivan vähällä päästä kotiin, mutta
sitten kirkon ovi sulkeutui takanani, jäin jälleen omaan yksinäiseen
pimeyteeni ja taivaalta satoi räntää. Me jatkoimme matkaa ja muistan
miten tyhjänpäiväiseltä kaikki tuntui.
maanantai, 23. lokakuu 2006
Kommentit