Eilisessä raamattupiirissä käsiteltiin Johanneksen evankeliumin kolmatta lukua. Siinä Jeesus sanoo Nikodemokselle, että joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Tulkitsin tuon kohdan ensin niin, että Jumalan valtakunnan näkeminen on synonyymi taivaaseen pääsylle. Kotiin kävellessäni muistin yhtäkkiä miten Jeesus sanoi jossain toisessa kohdassa, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Isä meidän rukouksessakin rukoillaan, että Isä meidän, tulkoon sinun valtakuntasi niin maan päällä kuin taivaassa. Yhtäkkiä tajusin, että ehkä kysymys on juuri siitä. Jos synnymme uudesti ylhäältä, me voimme nähdä Jumalan valtakunnan täällä maan päällä. Se on minussa. Se on ihmisissä joita tapaan. Aina minä en tietenkään näe sitä. Kadotan sen, koska arkiset huolet täyttävät pääni enkä jaksa luottaa Jumalaan. Mutta se on kuitenkin mahdollista nähdä ja joinakin ihmeellisinä hetkinä minä tosiaan näen sen, enkä pelkästään näe, vaan elän siinä.