torstai, 9. marraskuu 2006
Rukouksen esteistä
Stinissen pohtii rukouksen esteitä ja mainitsee ensimmäisenä
itsekeskeisyyden. Itsekeskeisyys voi olla tarpetonta huolehtimista,
päiväunelmointia tai liiallista itseanalyysia. Tuo itseanalyysi ehkä on
minulle suurin kompastuskivi, vaikka kyllä minä myös huolehdin aika
paljon, erityisesti taloudellisista asioista koska olen niin
taloudellisesti epävarmassa ammatissa. Stinissen kirjoittaa, että on
kannustettavaa pyrkiä oppia tuntemaan itsensä, mutta itsetuntemukseen
meitä ei johda ensisijassa oman sielunelämän huomioiminen, vaan se,
että pysymme Jumalan katseen alla ja sallimme hänen nähdä meidät. Juuri
hänen katseensa paljastaa meidän todellisuutemme, eikä sitä tarvitse
pelätä koska Jumalan katse on täynnä rakkautta, eikä se pelkästään
paljasta, vaan myös parantaa. Sitä vastoin se mitä itseanalyysi tuo
esiin, johtaa usein katkeruuteen ja lannistumiseen. Mistä minulla
sivumennen sanoen on runsaasti kokemusta. Jos itseanalyysi auttaisi
eteenpäin, minun pitäisi olla jo pitkällä koska ihan lapsesta asti olen
oppinut analysoimaan itseäni. No ehkä se oli välttämätöntä jotta pysyin
edes jotenkin järjissäni siinä ympäristössä, mutta ei se minua
parantanut. Stinissen varoittaa myös itsesäälistä, mikä on ollut
minulle aika pysyvä olotila. Niin kauan kuin ihminen on kiinni
itsesäälissä, hän ei saavuta Jumalaa. Ihminen saa tietenkin surra,
mutta Jumalan rukoileminen kärsimyksen keskellä merkitsee jo
kääntymistä pois itsesäälistä, se on liikettä kohti Jumalaa, kun
rukoilemme, olemme valmiit auttamaan Jumalaa auttamaan meitä.
Kommentit